Kuvauslista, joka pelasti Villen ensimmäisen yrityshaastattelun

Ville tuli kurssille syksyn alussa. Hän oli saanut tehtäväkseen kuvata salolaisen pienyrityksen perustajan haastattelun, jonka pätkistä tehtäisiin pystyvideoita. Kuvausvälineenä oli hänen oma puhelimensa ja lainattu jalusta. Ideoita oli kymmeniä, mutta paperilla ei ollut mitään.

Kysyin ensimmäisessä keskustelussa vain yhtä asiaa: mitä katsojan pitää haastattelun jälkeen tietää? Ville mietti hetken ja vastasi kolmella lauseella. Siitä lähdimme liikkeelle. Valmistelu ei alkanut kamerasta vaan siitä, että kuvauksella oli tarkoitus, jonka voi sanoa ääneen.

Moni aloittelija kuvaa ensin ja miettii vasta leikkausvaiheessa, mitä oli tarkoitus kertoa. Silloin materiaalia on liikaa ja olennainen puuttuu. Villen tapauksessa tämä vältettiin, koska tarkoitus kirjoitettiin ylös ennen kuin puhelinta otettiin esiin.

Villen kuvauslista oli yksi A4. Siinä oli kuusi kysymystä haastateltavalle, kullekin arvio vastauksen pituudesta ja merkintä siitä, tarvitaanko vastauksen aikana peitekuvaa. Lisäksi listalle tuli kolme erillistä otosta: tilan yleiskuva, kädet työn ääressä ja sisäänkäynti.

Kysymysten järjestys mietittiin niin, että helpoin tulee ensin. Haastateltava jännittää yleensä eniten alussa, ja ensimmäinen vastaus on harvoin paras. Ville lisäsi listan alkuun lämmittelykysymyksen, jota ei ollut tarkoitus käyttää lopullisessa videossa.

Kun lista oli valmis, kävimme sen läpi kysymällä jokaisen kohdan kohdalla, mitä sillä tehdään leikkausvaiheessa. Kaksi otosta karsiutui pois, koska kumpikaan ei palvellut kolmea ydinlausetta. Lista lyheni, ja kuvauspäivä kevenee aina, kun listalla on vähemmän turhaa.

• Yksi kysymys kerrallaan, vastauksen arvioitu pituus vieressä
• Lämmittelykysymys alkuun, ei välttämättä käyttöön
• Erilliset otokset omana lyhyenä osionaan
• Jokaiselle kohdalle perustelu: mihin tämä leikataan

Ville kävi kuvauspaikalla etukäteen kymmenen minuutin ajan. Se oli kurssin tärkeimpiä neuvoja ja samalla halvin: hän otti puhelimella muutaman koekuvan eri kohdista huonetta ja katsoi, mitä taustalla näkyy. Yhdessä kuvassa taustalla oli pahvilaatikkopino, toisessa ikkuna ja hylly.

Hän valitsi kuvasuunnaksi kulman, jossa haastateltava istuu hieman vinosti kameraan nähden ja ikkuna on sivulla. Pystykuvaan rajattuna tausta pysyi rauhallisena ja kasvoille tuli pehmeä valo. Merkitsimme jalustan paikan teipinpalalla lattiaan, jotta sen sai kuvauspäivänä nopeasti samaan kohtaan.

Kuvasuunnan valinta kuuluu valmisteluun, koska sitä ei kannata keksiä haastateltavan odottaessa. Kun paikka ja kulma ovat tiedossa, kuvauspäivän alku sujuu rauhallisesti, eikä haastateltava ehdi turhautua odottamiseen.

Kuvausta edeltävänä iltana Ville kävi läpi tarkistuslistan. Siinä oli akun lataus, vapaa tallennustila puhelimessa, linssin pyyhkiminen, lentotila päälle ja mikrofonin paristot. Lisäksi hän pakkasi kuvauslistan tulosteena, koska puhelimen näyttö on kuvauksen aikana varattu muuhun.

Tarkistuslistan teho on siinä, ettei sinun tarvitse muistaa mitään kuvauspäivän aamuna. Kun jokainen kohta on kuitattu paperilla, mielen voi suunnata haastateltavaan eikä välineisiin.

Ville kertoi myöhemmin, että pelkkä tallennustilan tarkistus oli maksanut itsensä takaisin. Puhelimessa oli ollut täyttymässä vanha videokansio, ja tilaa olisi riittänyt vain noin kymmeneen minuuttiin kuvaa. Hän siirsi vanhat tiedostot pois illalla, ei kuvauspaikalla.

• Akku ladattu ja varavirtalähde mukana
• Tallennustilaa riittävästi koko kuvaukselle
• Linssi puhdas, lentotila päällä
• Kuvauslista tulosteena mukana

Kuvaus kesti noin tunnin, josta varsinaista kuvaamista oli reilu puoli tuntia. Haastateltava vastasi kysymyksiin rauhallisesti, koska Ville oli lähettänyt kysymykset hänelle etukäteen. Peitekuvat otettiin heti haastattelun jälkeen, kun paikka oli vielä tuttu.

Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Pilvi peitti auringon kesken kuvauksen ja valo muuttui kylmemmäksi. Koska Ville oli suunnitellut kuvauksen ikkunavalon varaan, hän siirsi jalustaa puoli metriä lähemmäs ikkunaa ja jatkoi. Ratkaisu syntyi hetkessä, koska hän tiesi valmistelusta, mistä valo tulee.

Yksi kysymys jäi kysymättä, koska haastateltava käsitteli aiheen jo aiemmassa vastauksessa. Ville ylitti sen listalta ja siirtyi eteenpäin. Lista oli apuväline, ei käsikirjoitus, ja juuri niin se kannattaa kokea.

Villen esimerkki ei ole poikkeuksellinen, ja siksi se on hyödyllinen. Valmistelu vei yhteensä noin kolme tuntia, jaettuna kahdelle illalle ja yhdelle paikkakäynnille. Kuvauspäivä oli sen ansiosta lyhyt ja leikkausvaiheessa materiaalia oli sopivasti.

Jos kuvaat ensimmäistä haastattelua, aloita yhdestä lauseesta: mitä katsojan pitää tietää? Kirjoita sen jälkeen kuvauslista, käy paikalla ja tee tarkistuslista. Ne eivät vaadi erityisiä välineitä, vain paperia ja kymmenen minuuttia kerrallaan.

Valmistelun hyöty näkyy usein vasta jälkikäteen, kun et joudu miettimään, mitä jäi kuvaamatta. Se on rauhallisin tapa aloittaa.