Saara ja yksi haastattelu
Saara aloitti kurssin syksyn alussa. Hänellä on pieni käsityöpaja, ja hän halusi tehdä lyhyen haastattelun vakioasiakkaan kanssa. Suunnitelma oli selvä: kysymyksiä viisi, kesto noin minuutti, kuvaus puhelimella ikkunan vieressä. Kuvakokoa hän ei miettinyt lainkaan, koska kaikki hänen seuraamansa videot olivat pystyssä.
Hän kuvasi koko haastattelun pystyyn ja oli tyytyväinen. Kuva oli tarkka, ääni kuului hyvin ja asiakas puhui rennosti. Ongelma paljastui vasta, kun Saara kokeili videota yrityksensä verkkosivulle. Pystyvideo näkyi leveällä näytöllä pienenä kaistaleena, jonka molemmilla puolilla oli tyhjää.
Hän kirjoitti minulle ja kysyi, voiko valmiin pystyvideon vielä jotenkin muuttaa vaakaan. Vastaus on kyllä, mutta hinta on kova. Siksi kävimme yhdessä läpi, mitä valmiista aineistosta on tehtävissä ja mitä ei.
Mitä rajaaminen jälkikäteen maksaa
Kun pystykuvasta leikataan vaakakuva, jäljelle jää kapea vaakasuora viipale. Saaran kuvassa asiakas oli keskellä ja käsityöt taustalla. Vaakaan rajattuna näkyi lähinnä kasvot ja olkapäät, ja koko työpöytä katosi kuvasta. Resoluutio laski samalla niin, että kuva näytti pehmeältä.
Toinen vaihtoehto oli jättää pysty kuva keskelle ja täyttää sivut sumennetulla taustalla. Se toimii nopeasti, mutta näyttää usein kiireiseltä, eikä Saara pitänyt lopputuloksesta. Hän halusi, että sivuilla oleva video näyttää tarkoituksella tehdyltä.
Päädyimme siihen, että haastattelu kuvataan uudelleen. Se oli hänelle pieni harmi, mutta myös hyvä oppitunti: kuvakoko valitaan kuvauslistaa tehdessä, ei vasta leikkauksessa.
- Pystystä vaakaan rajaaminen vie suuren osan kuva-alasta
- Resoluutio heikkenee rajatessa
- Sumennettu tausta on pikaratkaisu, ei suunnitelma
Päätös ennen kuvauspäivää
Uudelle kuvauskerralle Saara kirjoitti ensimmäiseksi riville kuvauslistaansa, missä video julkaistaan. Vastauksia tuli kaksi: verkkosivu ja lyhytvideokanava. Kaksi kanavaa tarkoitti kahta eri kuvakokoa, ja siitä alkoi varsinainen suunnittelu.
Hän ratkaisi asian kuvaamalla haastattelun kahdesti peräkkäin samassa paikassa. Ensin vaaka, sitten pysty, ja kummassakin kysymykset samassa järjestyksessä. Asiakas ei pahastunut, koska toinen kerta oli jo rennompi. Kuvaamiseen kului yhteensä vajaa tunti.
Toinen vaihtoehto olisi ollut kuvata vain yksi versio ja jättää toinen kanava kokonaan pois. Sekin on täysin kelvollinen valinta, kunhan se on tehty tietoisesti. Tärkeintä on, että päätös syntyy listalla eikä leikkausohjelmassa.
Turva-alueet ja rajaus uudella kerralla
Pystykuvassa Saara jätti kuvan ylä- ja alareunaan tyhjää tilaa. Lyhytvideokanavien tekstit ja painikkeet peittävät reunat, joten kasvot ja tärkeä sisältö kannattaa pitää keskellä. Hän asetti puhelimen silmien korkeuteen ja piti asiakkaan pään noin kuvan ylemmän kolmanneksen kohdalla.
Vaakakuvassa tilaa oli enemmän. Hän sijoitti asiakkaan hieman sivuun ja antoi työpöydän näkyä toisella puolella kuvaa. Katse ohjautui kasvoista käsitöihin, ja kuva kertoi enemmän kuin pelkkä puhuva pää.
Molemmissa versioissa hän tarkisti rajauksen testikuvasta ennen varsinaista kuvausta. Se vei minuutin ja säästi koko toisen kerran pelon, että jokin tärkeä asia jää reunan taakse.
- Pidä kasvot ja tekstit pystykuvassa keskellä
- Jätä ylä- ja alareunaan tyhjää tilaa
- Tarkista rajaus testikuvasta ennen nauhoitusta
Mitä lopputulos opetti
Valmiit videot olivat selvästi parempia kuin ensimmäinen yritys. Vaakaversio istui verkkosivulle luontevasti, ja pystyversio toimi lyhyissä julkaisuissa ilman sumennettuja reunoja. Saara sanoi, että suurin ero oli rauha: kun kuvakoko oli päätetty, hän pystyi keskittymään asiakkaan kuuntelemiseen.
Hän huomasi myös, että kysymykset kannatti muotoilla uudelleen kahta versiota varten. Pystyvideossa vastaukset olivat lyhyempiä, koska katsoja selaa nopeasti. Vaakaversioon sopi hieman pidempi tarina.
En pidä kahta versiota aina välttämättömänä. Jos kanavia on vain yksi, yksi hyvin suunniteltu versio riittää. Saaran tapauksessa kaksi kanavaa teki kahdesta versiosta järkevän.
Kysymykset, jotka kannattaa esittää itselleen
Saaran tarinasta jäi mieleen kolme yksinkertaista kysymystä, jotka voi käydä läpi ennen jokaista kuvausta. Ensimmäinen: missä video näytetään ja millaisella laitteella sitä katsotaan? Toinen: onko samaa kuvaa tarkoitus käyttää useassa paikassa? Kolmas: mikä kuvassa on niin tärkeää, ettei se saa jäädä reunan taakse?
Kun vastaukset on kirjoitettu ylös, kuvakoon valinta on useimmiten helppo. Epävarmassa tilanteessa kannattaa kuvata lyhyt testi molemmilla suunnilla ja katsoa se oikealla laitteella.
Kurssilla tämä on yksi pysty- ja vaakakuvauksen harjoituksista: teet päätöksen paperilla ennen kuin painat nauhoitusta.
- Missä video näytetään?
- Käytetäänkö samaa kuvaa useassa kanavassa?
- Mikä sisältö ei saa jäädä reunan taakse?
Saaran haastattelu ei epäonnistunut siksi, että hän olisi kuvannut huonosti. Kuvakoko jäi päättämättä, ja päätös tehtiin vahingossa puhelimen oletuksella. Kun kysyt julkaisupaikan ennen kuvausta, kirjoitat sen kuvauslistan alkuun ja tarkistat rajauksen testikuvasta, säästät uusintakuvauksen ja saat videon, joka näyttää tarkoitukselliselta.