Ikkunavalo ja vastavalo: näin haastattelu kuvataan ilman lamppuja

Kun valmistelen päivänvalokuvausta, en aloita kameran asetuksista vaan paikan tarkastamisesta. Käyn huoneessa kuvausta edeltävänä päivänä samaan kellonaikaan, jolloin kuvaus on määrä tehdä, ja katson, mistä valo tulee ja miten se liikkuu. Syksyllä aurinko on matalalla, joten valo muuttuu nopeasti ja ikkunan eteen osuu välillä kirkas raita, välillä pelkkä harmaa pilvivalo.

Kirjaan muistiin ikkunan suunnan, koon ja sen, tuleeko valo suoraan vai pilven läpi. Pohjoiseen avautuva ikkuna antaa tasaisen ja pehmeän valon, joka sopii haastatteluun hyvin. Etelän puolella valo voi vaihdella minuuteissa, ja silloin harkitsen ohutta verhoa tai toista kuvauspaikkaa.

Otan tästä käynnistä myös pari testikuvaa puhelimella ja katson ne isolta ruudulta. Pieni näyttö antaa liian suopean kuvan: varjot näyttävät kevyiltä, vaikka ne ovat kuvassa kovia. Tämä vartin työ säästää kuvauspäivänä paljon aikaa.

• Käy paikalla samaan kellonaikaan kuin kuvaus
• Merkitse ikkunan suunta ja valon tasaisuus
• Ota testikuva ja katso se isolta ruudulta

Yleisin perusasetelma on se, että haastateltava istuu kasvot ikkunaa kohti hieman viistosti, ja kuvaaja on ikkunan puolella. Silloin kasvoihin tulee pehmeä sivuvalo, ja silmiin syntyy pieni heijastus, joka elävöittää kuvaa. Jos istutat ihmisen ikkunaa vasten, kasvot menevät tummiksi ja ikkuna palaa valkoiseksi.

Kokeilen asentoa kolmella etäisyydellä ikkunasta. Metrin päässä valo on voimakas ja ero valoisan ja varjoisan posken välillä suuri. Kahden metrin päässä valo pehmenee, mutta sitä on vähemmän. Usein sopiva paikka löytyy puolentoista metrin kohdalta, mutta se riippuu ikkunasta ja päivästä.

Pyydän haastateltavaa vielä kääntämään hartiat hieman pois kamerasta ja kasvot takaisin siihen. Pieni kulma tekee kuvasta ilmeikkäämmän kuin suoraan edestä otettu kuva, eikä se vaadi mitään varusteita.

• Kasvot viistosti ikkunaa kohti, kuvaaja ikkunan puolella
• Kokeile ainakin kolmea etäisyyttä ikkunasta
• Hartiat hieman sivulle, kasvot kohti kameraa

Vastavalo tarkoittaa, että pääasiallinen valo tulee kohteen takaa. Puhelin yrittää silloin valottaa kirkasta taustaa, ja haastateltava muuttuu siluetiksi. Tämä on aloittelijan tavallisin ongelma, ja sen huomaa heti, kun katsoo kuvaa ruudulta ennen tallennuksen aloitusta.

Ratkaisu on useimmiten yksinkertainen: käännä asetelma ympäri tai siirrä haastateltava sivuun ikkunasta. Jos se ei onnistu, napauta puhelimen ruudulla kasvoja ja laske valotusta sormella ylös, kunnes kasvot ovat luettavat. Samalla tausta palaa, mutta kasvot ovat tärkeämmät kuin ikkuna.

Joskus vastavalo on tarkoituksellinen valinta. Kevyt reunavalo hiuksissa ja olkapäillä irrottaa ihmisen taustasta, kun ikkuna on sivulla takana ja kasvoille tulee heijastusta vastakkaisesta suunnasta. Tällöin valotus lukitaan kasvoihin ja tarkistetaan, ettei tausta ole täysin valkoinen.

• Käännä asetelma tai siirrä haastateltavaa sivuun
• Napauta kasvoja ja säädä valotusta ruudulta
• Lukitse valotus ennen kuin aloitat tallennuksen

Ilman erillisiä valoja varjoja hallitaan sillä, mitä huoneessa on. Valkoinen paperi, vaalea lakana tai paksu valkoinen kartonki ikkunaa vastapäätä heijastaa valoa takaisin varjopuolelle. Pidän tällaisen heijastimen yleensä ripustettuna tuoliin tai kiinnitettynä teipillä, jotta kukaan ei joudu pitelemään sitä koko kuvauksen ajan.

Jos ikkunavalo on liian kova, ohut valkoinen kangas tai harsoverho ikkunan edessä toimii hajottimena. Verhon täytyy olla riittävän ohut, ettei kuva muutu vaaleanharmaaksi, ja sen pitää roikkua suorassa, jotta valo jakautuu tasaisesti. Huomaan eron heti, kun katson ruudulta posken ja nenän varjoa.

Varjoja ei tarvitse poistaa kokonaan. Pieni ero valoisan ja varjoisan puolen välillä antaa kasvoille muotoa. Tavoite on, että varjopuolen silmä ja suu erottuvat selvästi, mutta kuvassa on edelleen suunta.

• Valkoinen kartonki heijastimena varjopuolelle
• Ohut kangas ikkunan edessä pehmentää kovaa valoa
• Tarkista varjopuoli ruudulta ennen ensimmäistä otosta

Ulkona valon suunta ratkaisee yhtä paljon kuin sisällä. Syksyn matala aurinko antaa lämpimän ja pitkän valon, mutta se osuu silmiin ja saa haastateltavan siristämään. Siksi etsin varjoisan paikan, esimerkiksi rakennuksen seinän vierestä, jossa taivas toimii laajana pehmeänä valonlähteenä.

Pilvinen päivä on haastattelijan ystävä. Valo on tasaista eikä synny kovia varjoja, mutta kuva voi näyttää harmaalta. Silloin kasvojen ja vaatteiden värit kannattaa tarkistaa ruudulta, ja tarvittaessa valkotasapainoa voi lukita, jottei väri vaihtele kesken otoksen, kun pilvi liikkuu.

Tarkistan lopuksi taustan. Kirkas taivas kasvojen takana palaa helposti valkoiseksi, joten rajaan niin, että taustalla on puita, seinä tai muuta tummempaa pintaa. Puhelin pysyy jalustalla, jotta kuvaan keskittyminen onnistuu ilman käsien tärinää.

• Varjoisa paikka seinän tai puiden vieressä
• Lukitse valkotasapaino, jos pilvet liikkuvat
• Rajaa tausta tummemmaksi kuin kirkas taivas

Ennen ensimmäistä otosta käyn läpi lyhyen listan. Katson valon suunnan kasvoihin, tarkistan ettei tausta pala valkoiseksi ja lukitsen tarkennuksen ja valotuksen. Sitten tallennan kymmenen sekuntia testiä ja katson sen läpi kokoruudulla, en pelkästään kuvausnäkymässä.

Kuvauksen aikana valo muuttuu, vaikka sitä ei huomaisi. Pilvi peittää auringon, ja kuva tummuu. Siksi katson ruutua välillä kesken haastattelun ja pidän kuvauslistassa merkinnän siitä, missä kohdassa valo muuttui, jotta leikkausvaiheessa otokset voi yhdistää järkevästi.

Tämä käytäntö kuuluu kurssilla valmistelun ja kuvaamisen välimaastoon. Siihen ei tarvita laitteita, vain tapa katsoa kuvaa ennen kuin painaa nauhoituksen käyntiin. Se on opittavissa muutamalla harjoituskerralla ja helpottaa kaikkea myöhempää työtä.

• Valon suunta, tausta, lukitus: tarkista kolme asiaa
• Kymmenen sekunnin testi ja katsominen kokoruudulla
• Merkitse listaan, jos valo muuttuu kesken kuvauksen